Suomiko Baltiaa puolustamaan?
Yhdysvaltojen maanpuolustuskorkeakoulun julkistetussa raportissa esitetään, että "Historiallisesti liittoutumattomat maat kuten Ruotsi ja Suomi voisivat integroitua lisää Naton tehtäviin kuten Baltian puolustus." Tämä ajatus on leijunut ilmassa pitkään ja oli tosiasiallisesti yksi niistä syistä, miksi emme aikoinaan hakeutuneet Naton jäseneksi. Syy pidättyvyyteen on ollut yksinkertaisesti se, etteivät lihaksemme riitä sekä se, että meidän ja Ruotsin vastuunotto antaisi Naton suurvalloille syytä ja tekosyytä vetäytyä vastuusta, jonka ne presesidentti Clintonin johdolla hyvin perustein ottivat. Arvostusta ilmaisten voi sanoa, presidenttiehokkaista vain Paavo Lipponen julkisti olevansa jyvällä tästä ajankohtaisesta kysymyksenasettelusta.
Viime aikoina Ruotsi ja erityisesti ulkoministeri Bildt ovat leikitelleet ajatuksella solidaarisuudesta ja ovat myös kampanjoinet Washingtonissa "Nordic-Baltic" turvallisuuden puolesta. Viime syksynä Washingtonin Atlanic Council järjesti asiasta Ruotsi -vetoisen seminaarin. Kysyin Ruotsin sikäläiseltä suurlähettiläältä ja paikalla olleilta korkeilta Tukholman virkamiehiltä henkilökohtaisesti, ovatko he ajatelleet hankkeensa loppuun asti. Vastaus oli, etteivät he sitä kovinta turvallisuutta ajattele. Mutta ilmeisesti kampanjoitu idea on on saanut vastakaikua. Emme tietysti voi olla varmoja, millaisia viestejä meidän omasta Kaartinkorttelista ja hallituksen piiristä on ollut liikkeellä.
Yhdysvaltojen maanpuolustuskorkeakoulun tutkimus liittyy monin tavoin ajankohtaisiin asioihin. Yhdysvallat säästää puolustusmenoja sekä keskittää voimavaroja Kiinan suuntaan Tyynellemerelle. Siitä seuraa, että he vähentävät puolet eli kaksi prikaatia Euroopassa olevista voimista. Täydennystä siis tarvittaisiin. Poliittiset ja talodelliset paineet ovat muutoinkin kovat. Viikon alussa Yhdysvaltojen puolutusmisteri Panetta ilmoitti liittolaisillekin yllättäen, että he aientavat aikaisemin ilmoitetusta 2014 lopusta vuodella joukkojensa vetämista Afganistanistanista.
Meillä Suomessa hallitus on luvannut ensi viikolla julkistaa puolustusvoimauudistuksen. Saamme nähdä, millaiseen maailmaan se varautuu. Vielä vuosi sitten puolustuministeri Häkämies hyväsyi ministriönsä strategisen suunnitelman visiona "yhteinen puolustus" maailmassa, jota ei koskaan tullut.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Käsittääkseni Kokoomusvetoinen Hallitus tulee leikkaamaan vähintään 200 meur puolustusmenoja vuoteen 2015 mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että useita varuskuntia lakkautetaan, ammattisotilaita irtisanotaan, joka on jo itsestään hyvin poikkeuksellinen toimenpide Suomessa. Kyllä, elämme monelta osin erilaisemmassa tilanteessa kuin 1920-luvulla, jolloin Suomi vielä kykeni tosin vapaaehtoisin voimin puolustamaan Viron itsenäisyyttä menestyksellisesti, mutta se aika on valitettavasti takana.
Kokoomus ja SDP voisivat viimein alkaa toimimaan tehokkaasti isänmaan eduksi laatimalla yhteisen Hallituksen lakialoitteen siitä, että "sodan syttyessä kansanedustajat määrätään rintaman etulinjaan." Tämä laki on suorastaan välttämätön, jotta kansanedustajat yli puoluerajojen ymmärtäisivät viimein omien puolustusvoimien ylläpitämisen ja kehittämisen tärkeyden sekä yleisen asevelvollisuuden varsin moninaiset ja laajakantoiset sekä rahassa mittaamattoman arvokkaat hyödyt suomalaiselle yhteiskunnalle.
--Yhdysvaltojen maanpuolustuskorkeakoulun julkistetussa raportissa esitetään, että "Historiallisesti liittoutumattomat maat kuten Ruotsi ja Suomi voisivat integroitua lisää Naton tehtäviin kuten Baltian puolustus.--
Silloin pitäisi Suomelle antaa myöskin täydet NATO:n turvatakuut viidennen artiklan mukaisesti.
Viron puolustusministeri Mart Laar ampuu alas ajatuksen Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Baltian ilmavalvontaan:
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/laar-ei-pea-moeldavaks-soome...
Ennenvanhaan Ruotsi oli valmis sotimaan viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen. Ja on edelleenkin. Ruotsin armeija ei käsitykseni mukaan enää keskity oman maan puolustukseen vaan rauhanturvaamiseen ympäri maailmaa. Ei sieltä tosipaikassa Baltiaankaan mitään apua tulisi, ei hiusverkko päässä eikä ilman.
Tunnetasolla varsinkin Viron puolustaminen hyökkääjää vastaan myös suomalaisin asein tuntuisi oikealta. Käytännössä sen toteuttaminen voi olla vaikeaa.
Mielestäni Ruotsi on tehnyt perustellun päätöksen perustuen näköpiirissä oleviin uhkakuviin.
Venäjä on ainoa mahdollinen uhka Ruotsille ja sen hyökkäyslinjat olisivat joko Itämeren yli tai Suomen Lapin yli Ruotsin Lappiin.
Kummassakin vaihtoehdossa Ruotsilla on mahdollisuus puolustautua edelleen ainakin sen verran tehokkaasti, että se muodostaa kynnyksen hyökkäykselle. Ruotsin ilma- ja merivoimathan ovat edelleen täysin ylivoimaiset verrattuna Suomen vastaaviin. Lisäksi, Itämeren ylitys vaatisi myös venäläisiltä riittävän määrän oikeanlaista kalustoa.
Käytännössä Venäjä joutuisi sotimaan ainakin Suomea vastaan tai mahdollisesti Natoa vastaan ennen kuin edes pääsisi Ruotsin kimppuun.
Ja kukapa tietää, vaikka Ruotsilla olisi edelleen salainen sopimus yhteistoiminnasta Naton kanssa Venäjän hyökkäyksen varalle, kuten sillä oli kylmänsodan aikana Neuvostoliiton varalle:
"Ylijohtaja Pauli Järvenpään kolumni: Ruotsi - liittoutumaton naapurimme?
...Kuitenkin samaan aikaan Ruotsi harrasti 1950-luvulta lähtien vahvaa yhteistyötä Naton ja erityisesti sen tiettyjen jäsenmaiden kanssa. Viholliskuva oli selkeä: Neuvostoliitto. Jos neuvostohyökkäys olisi kohdistunut Itämeren yli Baltiasta Ruotsiin - mikä oli Ruotsin uhkakuva - olisi eteläisen Ruotsin lentokentät luovutettu Yhdysvaltain ja Iso-Britannian ilmavoimien käyttöön. Kaikki oli valmiina: kiitoratoja oli pidennetty, materiaalia varastoitu ja viestilaitteistot synkronoitu. Kuningasperhe ja varjohallitus olisi kuljetettu Norjan kautta Lontooseen, jossa he olisivat odottaneet sodan päättymistä..."
Siinä onnellisessa mutta epätodennäköisessä tapauksessa että järki lopulta pääsee voitolle, Suomi ja Ruotsi rupeavat puolustamaan itseään ja Baltiaa EU-pankkiirien hyökkäyksiltä. Tarvittaessa apua voidaan pyytää vaikka SCO:lta.
1. Nato puolustaa yhdessä kaikkia liittouman jäseniä, se on koko liittouman kulmakivi. Mitä ihmeellistä siinä on, että Naton jäsenenä Suomi joutuisi sitoutumaan näihin samoihin ehtoihin?
2. Jos Venäjä uhkaisi Baltiaa, tarkoittaisi se automaattisesti, että myös Suomeen kohdistuva uhka olisi kohonnut rajusti. Tällöin Naton jäsenenäkin Suomi voisi perustellusti keskittää kaikki (tai lähes kaikki) voimavaransa oman alueensa varmistamiseen.
Suomen osuus muutenkaan ei olisi kummoinen tällaisissa Naton yhteispuolustustehtävissä. Apumme todennäköisesti muodostuisi lähettämistämme muutamista Horneteista. Lähialueilla ehkä tulisi kysymykseen myös jotain muuta tämän lisäksi, kuten esim. miinanraivaaja tai muuta teknistä henkilöstöä. Reserviläisistä koottuja kiväärikomppanioita emme olisi missään olosuhteissa lähettämässä mihinkään.
Viro on rakentanut kansalaisuuspolitiikkaansa eli apartheid-järjestelmäänsä Naton ydinsateenvarjon suojissa. Läntiset turvallisuuslupaukset ovat kuitenkin kyseenalaisia. Jos Suomi liittyisi Natoon se tulisi ikuisesti kuulumaan "Naton harmaaseen vyöhykkeeseen" – alueeseen, joka takaisin valtaamiseen ollaan poliittisella tasolla sitouduttu, mutta jonka puolustamiseen ei tositilanteessa riitä tahtoa tai resursseja. Baltian asema Natossa on tuskin yhtään vahvempi.
Suomi ja Ruotsi voisivat hyvin puolustaa Baltiaa. Se edellyttää kuitenkin apartheid-järjestelmän lakkauttamista, kansalaisuuskysymyksen ratkaisemista retroaktiivisella nollavaihtoehdolla, Natosta irtautumista ja monikansallisen demokratian paluuta.
Turvallisuus Suomen ja Ruotsin kainalossa voi perustua vain ystävällisiin suhteisiin itäiseen naapuriin. Jenkkipresidentti Ilveksen ja muiden Natoagitaattoreiden on poistuttava maasta. Mart Laarille voisi löytyä paikka Kiirunan yliopiston meänkielen lehtorina.
Kun Viron toimia valtion ja sen kansallisuuden palauttamiseksi tarkastelee, tulisi muistaa, että se oli lähes puoli vuosisataa osa NL:oa, joka ei sitä tunnustanut, koska reunavaltiot tuli sekä sovjetisoida että militarisoida. Toipuminen tuosta ajasta ja sen tuhoista - tyyppiä Katynin murhat - on itse asiassa sujunut hyvin. Eikä sitä tarvitse sotkea Naton jäsenyyteen, joka on tarpeen olemassaolon jatkuvuuden takaamiseksi.
USA on juuri nyt siirtämässä resursseja mm. puolustusvoimien ylläpidostä tutkimukseen ja muualle yhteiskuntaan. Se on tarpeen, jos se säilyttää nykyisen etumatkansa, nimenomaan Kiinaan verrattuna. Mutta se pystyy yhä takaamaan sekä Euroopan että Tyynen meren rintamilla selvän teknisen ylivoiman.
USA:an ja Natoon nojaava "Itämeren puolustus," johon juuri Ruotsi osallistuisi ikivanhan perinteensä mukaan, olisi luonnollinen ja vakauttava tekijä koko alueella. Ja reaalitermein ei Suomeakaan voi puolustaa ilman USA:n satelliittien, kommunikatioiden ja ohjusten apua.
On aika naurettavaa, että tämä perustekijä unohdetaan, vaikka se sopii hyvin siihen typeryyteen, jolla Balttian itsenäisyyteen suhtauduttiin. Siitä olisi aika saada kunnon selitys - ja selvitys. Ja mieluimmin myös joitakin seurauksia vastuullisille.
http://www.thelocal.de/national/20120204-40543.html
Yhteistoiminta Euroopan sisällä ja Yhdysvaltojen kanssa näyttää olevan teemana, ts. NATO taitaa olla ajan henki. Yhdysvaltojen sotilasjoukkojen vähentyessä Euroopassa voidaan pitää ilmeisesti varmana, ettei NATO toisi ainakaan mitään säästöjä.
Onko sitten parempi tilanne jossa Baltian maat ja Puola joutuvat huolehtimaan Pohjois-Euroopan turvallisuudesta, Ruotsi turvaa salaisesti Natoon ottamatta vastuuta, ja Suomi on omillaan? Jos tämä on parempi, niin minkä takia nykyisen presidentin aikana on järjestelmällisesti romutettu itsenäistä puolustautumiskykyä?
Kiitos kaikille kommentoijille.
Tiivistän kommentin kommenttina vielä yhden ydinteeman, miksi puheenvuoroni kirjoitin. Sitä on käsitelty julkisesti liian vähän, ja se saattaa jatkossa nousta taas esille.
On totta, että Suomella ja Ruotsilla on ollut erityisesti Viron kanssa runsaasti myös sotilaallista yhteistyötä, ja hyvä niin. Mutta kun mennään kovan turvallisuuden kovaan ytimeen, pitää muistaa perustavat tosiasiat.
Historiallisesti katsoen Suomea on pyritty liittämään tieukemmin Puolan johtamaan reunavaltiopolitiikkaan 1500 -luvun lopulla ja 1920 -luvulla. Kummallakin kerralla luovuttiin hyvän sään aikana. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Ruotsi Turussa Bernadotten ja Aleksanterin sopimuksella irrottautui siitä aatteesta. Siitä alkaen Ruotsi on ollut aktiivisesti puolueeton eli on jättänyt Itämerellä itsensä ja Venäjän väliin tyhjiön, jonka ovat sitten vuorollaan täyttäneet englantilaiset ja ranskalaiset, Saksa ja nyt sitten Nato ja Yhdysvallat.
Meillä lyötiin jarrut päälle Natojäsenyyteen yhdeltä osalta myös samasta syystä. Meillä ei ole missään oloissa voimia ottaa vastuita Baltiasta ja sellaisen viestin lähettäminen olisi myös haitallista, koska se antaisi syitä ja tekosyitä suurvalloille niukan rahan oloissa jättää asia pois omista käsistä. Meille ja muille riittää, kun ylläpidämme tämän alueen vakautta hoitamalla oman suuren tonttimme ja osaltamme edesautamme Naton eli Yhdysvaltojen sitoumusten pysyvyyttä Baltian suhteen. Valitettavasti se ei nykyoloissa ole itsestäänselvää. Nykyinen vakaa tilanne on historiamme paras ja tyydyttää hyvin kaikkia osapuolia, mukaan lukien myös Venäjä.
Lähipäivinä nähdään, ymmärtääkö nykyinen hallitus enää maan reaalista turvallisuustilannetta, vai tähtääkö se puolustusvoimauudistuksessa vain etäisiin kriisinhallintasotiin unohtaen pohjoisen Euroopan ja oman maan vakauden.
Eikö Suomen asema "reunavaltiona" ole ratkaisevan erilainen juuri Ruotsin asemasta? Ja eikö Suomen kohdalla tilannetta muuta ratkaisevasti juuri Naton olemassaolo ja sen menestys. Ja mihin laskelmaan voi perustua olettamus, että Naton jäsenten "rahat loppuvat" ennen Venäjän rahoja, noin itse asiaan mennäksemme? Tai minkä viestin ja kenelle lähettää Suomi, kun se jatkaa oloaan sotilaallisesti avoimena alueena rajalla, jolla muita ei samassa asemassa ole? Tai miten paljon nykytyhmyydellä yhä peitetään aiempaa eli osallistumista NL:n "viime taistoon" ja sen konkurssiin menoon?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 16 kommenttia